Verkostoitumisen tuskaa

Verkkoyhteisöpalvelu LinkedInin mukaan 80 % ihmisistä työllistyy tuntemiensa ihmisten kautta. Luku on kova ja ehkä siinä on hieman ”jenkki-lisää”, mutta kun suomalainen rekrysivusto Monster kertoo samanaikaisesti, että jopa noin 70–80 % työpaikoista menee piilotyönhaun kautta, on pakko tunnustaa, että verkostoitumisessa on voimaa. 

Olen ollut LinkedIn-palvelussa viitisen vuotta. Profiilissani on ollut työhistoriani sekä koulutukseni eli ns. pakolliset tiedot, koska vielä vuoteen 2013 saakka uskoin sinisilmäisesti siihen, että isoissakin organisaatioissa pääsee etenemään, kun hoitaa hommansa kiitettävästi, eikä röyhistele saavutuksillaan tai onnistumisillaan. Kuinka väärässä olinkaan. 

Olen 70-luvun lapsi ja saanut kasvatuksen, jonka yksi peruspilareista on ollut se, että omilla vahvuuksillaan tai saavutuksillaan ei sovi turhaan ylpeillä. Verkostoitumisessa ajatus on aika lailla päinvastainen: jaat yhteisöön asioita, jotka koet itsellesi tärkeiksi ja tai, joita olet saavuttanut. Tämän lisäksi haastat muita mukaan jakamaan ajatuksia asioista.

Viimeisen kuukauden aikana olen tutustunut LinkedIniin paremmin ja alkanut käyttää myös sen mobiiliversiota. Palvelussa vilisevien keskusteluiden taso vaihtelee laidasta laitaan eli osa niistä on erittäin hyödyllisiä ja yleissivistäviä, kun taas osa kuuluisi pikemminkin Facebookiin. Koska olen melko analyyttinen ja järjestelmällinen, olen - pilke silmäkulmassa - laatinut itselleni LinkedIn-strategian, välttääkseni lipsahtamasta tragedian puolelle. 

1. Vaihe: tykkääminen
Olen tällä hetkellä ns. tykkäämisvaiheessa eli jaan peukkuja hyville postauksille. Niitäkin jakelen vielä harkiten eli peukku ylöspäin ei ihan hevillä vielä ”lohkea”.

2. Vaihe: kommentointi
Kynnykseni seuraavaan vaiheeseen eli ns. kommentointivaiheeseen ei ole vielä realisoitunut, koska mielestäni pelkkä muutaman sanan heitto, tyyliin ”hyvä!” tai ”samaa mieltä” ei anna keskusteluun mitään lisää - saman asian voi hoitaa tykkäämisvaiheen ylöspäin nostetulla peukulla. Mielestäni pitää olla oikeasti asiaa, ennen kuin tähän vaiheeseen on syytä ryhtyä. Pidetään ”Linkku” ”Linkkuna”, eikä jaeta siellä facebookmaisia höpöhöpöterkkuja.

3. Vaihe: liittyminen ammatillisesti tärkeisiin ryhmiin
Toimin vähittäiskaupan alalla ja aion liittyä alan ryhmiin, joista minulla on vahvaa osaamista ja kokemusta. Ennen kuin siirryn tähän vaiheeseen, tulee minun päivittää profiilini parempaan kuntoon, joka tarkoittaa sitä, että profiilissani olevien työtehtävien tulee sisältää englanniksi selkeät kuvaukset siitä, mitä kukin työtehtävä on pitänyt sisällään ja mitä vahvuuksia olen kussakin työtehtävässä päässyt hyödyntämään.

4. Vaihe: sanainen arkku aukeaa
LinkedIn-kasvutarinassani viimeinen porras on avata oma sanainen arkkuni ja aloittaa keskustelu omista ajatuksistani. Ennen kuin arkun kansi narahtaa auki, pitää olla aidosti fiksua sanottavaa ja sopivasti substanssia.

Ensimmäinen aihekin on jo mielessä: alan vaihto, toimiiko se käytännössä? Murroksen kourissa työskentelevillä aloilla (esim. pankkisektori) ihmisiä kannustetaan opiskelemaan uusi ammatti uudelleentyöllistymisen toivossa. Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla eläviä tarinoita siitä, miten ihmiset ovat työllistyneet alalle, jossa on jo valmiiksi kova kilpailu työpaikoista? Oppiminen on elinikäinen prosessi, sanotaan. Mutta toimiiko sanonta käytännön työelämässä? Olisi kiva kuulla etenkin työnantajien näkemyksiä aiheeseen liittyen.