Ei tehrä tästä ny numeroo

Muuri

Hämäläisestä siinä ei ole mitään hauskaa, että Sinikka Nopolan kirjassa Ei tehrä tästä ny numeroo, ollaan vaatimattomia ja vähän sivusta ihmetellään maailman menoa. Sillä tottakai yökylään mennessä kuuluu ottaa mukaan omat lakanat ja tarjottaessa kahvia voi ottaa lisää vain kursaillen – jos uutta pannullista ei tarvitse keittää sitä varten. Työelämässä pitäisi unohtaa oma hämäläisyytensä ja nostaa ylpeänä häntäänsä. Ei ihan helppo homma.

Sosiaalisen median kanavat ovat oman minän näyteikkunoita. Facebookissa on tapana kertoa pienet arjen ilot, reissujen kohokohdat ja kuvittaa ne paremmat sunnuntaipäivälliset. Sellaista onnellista elämää. Instagramissa elämä esitetään taidokkain rajauksin, kirkkain värein ja näppärin hastagein höystettynä. Twitterissä pitäisi jakaa ammattilliset oivallukset nokkelina kiteytyminä. Sitten pitäisikin luoda oma LinkedIn-profiili. Rima nousee ja kaulusta kuristaa, kun miettii miten omat osaamiset saa paketoitua muitakin kiinnostavaksi kokonaisuudeksi. Ja vaikka aihetta olisi, niin ei kai sitä nyt sovi itsestään numeroa tehdä, vaikka kuinka olisi hyvä? 

Muurin suojaan?

LinkedIn tuntuu suojamuurin rakentamiselta. Ensin muurataan peruskivet, laitetaan pohjakoulutukset paikoilleen. Muuria korotetaan kerros kerrokselta, kunnes kaikki työkokemus tukee sitä tarinaa, että taustalla on kivenkova ammattilainen. Vielä muutamia yksityiskohtia ja kuvailuja, kuvaan juuri oikeanlainen hymy, jolla viimeistellään kepeällä otteella virallinen kokonaisuus. Ja koko esitys pitäisi mielellään olla kerralla valmis, jottei kukaan ehdi nähdä muurin taakse. Tällainenko minun pitäisi tehdä? Miksi? Eikö LinkedIn:ssä ole kyse erottumisesta? Ja jos jokainen tekee samanlaista hyvää profiilia, eikö internet täyty samasta hymystä?

Mitä verkostoituminen oikeastaan on?

Oli helpottavaa lukea Helsingin yliopiston etiikan tutkija Anna Seppäsen pohdintaa Parempi bisnes -blogista, jossa hän uskalsi myös kyseenalaistaa sitä verkostoitumisen tapaa, joka näyttäisi olevan vallalla. Seppäsen mukaan verkostoituminen on kovaa peliä, jossa ulospäinsuuntautuneet persoonat keräävät hedelmät, olipa heillä todellista annettavaa tai ei. Pelin kovuus näkyy erityisesti siinä, miten muita ihmisiä katsotaan resursseina ja hyvä käytös muita ihmisiä kohtaan onkin vain etenemiseen valittu strategia. Oman näkemykseni mukaan todellisessa verkostoitumisessa on kyse ammattilaisten ystävyydestä. Pelkkä kylmä kontaktien lisääminen tai käyntikorttien vaihtaminen ei vielä tarkoita mitään, jos et ollenkaan tunne ihmistä muurin takana. Vaan miten oppia tulemaan itse pois sen muurin takaa? 

Lokakuisessa Mothers in Business -verkoston tilaisuudessa juristi Elina Koivumäki avasi omaa tarinaansa niin inspiroivasti, että omatkin käsitykset saivat uusia kulmia. Oli innostavaa kuulla, miten Elinan henkilöbrändiä on rakennettu. Kuten brändissä on kyse maineesta, niin samoin henkilöbrändissä on kyse aitoudesta, jota ei voi keksiä, vaan sen on oltava totta. Henkilöbrändi rakentuu ammattitaidosta ja osaamisesta, eikä niitä voi koskaan huijata. Mutta asiat voi aina paketoida ja esittää paremmin, erottuvammin sekä aidommin. Tuon taidon haluan opetella. Haluan, että joku muukin osaa arvata, kuinka hyvä minä olen.

Profile picture for user Kaisu Lehti-Rajaniemi
Projekti

#HuomaaMinut

Yritysviestinnän kurssin kehittämiskohde löytyy läheltä, kun tavoitteena on pohtia henkilöbrändäystä somessa ja toteuttaa ajatukset konkreettisesti LinkedIn-profiiliissani ja Twitter-tililläni.

Tavoitteet:

  • tutustua henkilöbrändäykseen kirjallisuuden ja case-esimerkkien avulla
  • luoda LinkedIn-profiili ja päivittää CV
  • pohtia sisältöä ja suuntaa Twitteriin sekä aktivoitua päivityksissä
Satu R. KIRJOITTI:
Hei Kaisu!

Kiitos oivaltavasta blogistasi! Oli hulvattoman hauskaa lukea ja tunnistaa itsensä monessa kohtaa esim. olen aina ottanut lakanat mukaan yökylään. Olet asian ytimessä pohtiessasi suomalaisen kulttuurin " ei nyt tehdä tästä numeroa"-ajattelutavan ja nykyisen henkilöbrändayksen ristiriitaa. Voitaisiinko somekin nähdä eräänlaisena brändäyksenä? Kirjoitit mielestäni somen ollennaisimman ytimen eli se on oman minän näyteikkuna. Näinhän ne samppanjakuvat sinne päätyvät eivätkä ne pyykkivuoret.

En varmaankaan tunne verkostoitumisen maailmaa tarpeeksi, mutta jotenkin ajattelen, että täysin kylmä muiden ihmisten katsominen resursseina ja hyvä käytös muita kohtaan vain etenemisen strategiana tuntuisi olevan aika lyhytnäköistä. Moisella käytöksellä verkosto voi supistua tai sitten onko kyseessä aito verkosto ollenkaan? Ymmärrän itse verkostolla ystävällistä, kollegiaalista yhteisöä, mutta tämä voi olla vain meikäläisen naiivismia.

t. Satu R.
Lähetetty Ma, 11/14/2016 - 16:08
Mari Jääskeläinen KIRJOITTI:
Hei Kaisu,

Mainio, ajatuksia herättävä kirjoitus! Vaikka nostan hattua niille, jotka ovat henkilöbrändäyksessä hakoja, kyseenalaistan itse vielä rajummin onko koko henkilöbrändäys pakollista. Etkö todella ole mitään ilman hienoja profiileja ja laajaa verkostoa?

En ole LinkedIn -osaaja, oma profiili on aivan kesken, mutta olen itse havainnut saman ongelman. Miten siellä voi erottautua? Onko ne parhaat profiilit juuri niillä itsevarmoilla extroverteillä, jotka kehtaavat kysellä suosituksia? Vai mikä profiilista tekee mieleenpainuvan? Minusta olisi aivan kamala ajatus pyytää jotakuta kehumaan työpanostani ja osaamistani. Ensimmäinen pelko on, että mitä jos en saakaan suosituksia?

Verkostoitumisesta olen omassa elämässä tehnyt samat havainnot noista kahdesta koulukunnasta: on niitä, joille ihmiset ovat mahdollisia resursseja ja niitä, joille verkostoituminen pohjautuu toisen tuntemiseen tai jopa ystävyyteen. Minä olen sitä sorttia, että en voisi kuvitellakaan omaavani lähes tuntemattomia kontakteja siinä toivossa, että saisin heistä joskus jotain irti. Mielestäni verkostoitumisessa pätee sama lainalaisuus kuin monessa muussakin asiassa: Ei se määrä, vaan se laatu.

Itse luotan aitouteeni. En pysty olemaan muuta kuin olen, enkä halua. En pysty mielistelemään, enkä heittämään turhanpäiväisenä pitämääni "läppää" verkostoitumismielessä. Puhun vieraammassa, virallisessa seurassa vain, jos minulla on asiaa. Olenko tuhoontuomittu henkilöbrändääjänä ja verkostoitujana? Voinko olla vain minä? Ottakaa tai jättäkää -mentaliteetilla.

Henkilöbrändäysprojektisi on hurjan mielenkiintoinen ja olet varmasti oppinut paljon aiheesta matkan varrella. Toivottavasti oppisi kantavat hedelmää :)

Mari
Lähetetty Ti, 11/15/2016 - 11:25
Jarkko Issukka KIRJOITTI:
Heippa!

Hieno teksti ja todella mielenkiintoinen aihe, etenkin kun itse seuraa vierestä tietoisesti miten esimerkiksi oman alan kokit, baarimestarit ja ravintoloitsijat rakentavat systemaattisesti omaa henkilöbrändiään mediassa ja jotkut vaatimattomammin somessa.

Kiitos viittauksesta tuohon blogilinkkiin, pitää lukea hänenkin postauksensa. Mielenkiintoinen muutos tuo verkostoitumisen raadollisuuskin. Ikävä kuulla jos noin pinnallinen, lyhytnäköinen verkostoituminen toimii edes hetkellisesti. Aidot henkilösuhteet ja ystävyys bisneksessä on kuitenkin voimavara joka kantaa työpaikoista toisille oli elämä somessa tai ei.
Lähetetty Ti, 12/06/2016 - 11:22