- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Vanha sielu, eli minä, ei suoranaisesti selättänyt Instagramia, mutta otti sentään kunnolla kontaktia. Konttaamalla lähdettiin, haparoivat askeleet on otettu ja loppu onkin jo paljon helpompaa. Vai onko? Aloitetaan alusta.
Someneitsyys meni
En ollut Facessa enkä Twitterissä, enkä missään. Jotain piti keksiä, joten aloin tutkia somekanavia ja koluamaan paikkoja, joissa en ole ennen käynyt. Instagram, tuttujen kesken Insta, vaikutti helpolta tapaukselta ja siltä istumalta sovin treffit. Ei muuta kuin itseään esittelemään ja profiilia luomaan.
Ei se vaikeaa ollut. Puhelimeen vaan sovellus Play-kaupasta ja hienosti se ohjasi vastaamaan tarvittaviin kohtiin. Eikä se Insta ollut niin tarkka: vähän vähempikin esittely riitti tutustumiseen. Kerroin itsestäni sen, minkä katsoin tarpeelliseksi eli en juuri mitään. Niin helposti olin vietävissä ja sinne somesokkeloon jotenkin kotiuduin. Omilla ehdoilla tietysti.
Välitön koukuttava vaikutus
Kun olin alkuun hieman tunnustellut, päätin laittaa yhden kuvan jakoon. Siten pääsin osallistumaan kilpailuun. Hyöty ennen kaikkea! Onneksi pystyin valjastamaan kuvaan koirani, joka kaikesta tästä somehulluudesta tietämättömänä antoi luvan jakaa kuvansa.
En arvannut, mitä siitä voisi seurata. Joku tykkäsi kuvastani! Ja lopulta yhdeksän tykkäsi siitä! Kokeilin innolla toista kuvaa ja siitä tykkäsi kuusi. Harvat kuvat päätyvät tililleni, mutta lähes kaikkia 16 julkaisuani on tykätty. Ymmärrän kyllä sen tykkäämisfiiliksen. Silloin tuntee itsensä tärkeäksi, kun on jakanut jotain, mihin joku on tuhlannut ehkä parin sekunnin ajatuksen. Toisaalta, kun asian tällä tavalla ilmaisee, niin onpahan pieniä ilonaiheita.
Omituisinta ehkä oli se, kun joku alkoi seurata minua. Sain myös toisen seuraajan ja viimein kolmannen, jonka jopa tunnen. Itse seuraan 37 sekalaista julkisuuden henkilöä tai yhteisöä. Somessa minulla on siis ihan omat piirit, joiden päivityksiä on mukava seurata. Koska en itse ole aktiivinen sisällöntuottaja, aikaa seuraamiselle on enemmän. Muutenhan aika menisi oman profiilin suunnitteluun ja julkaisemiseen.
Installa on paikkansa auringossa – ja siksi lankeaa varjo
He kaikki minusta tietämättömät, joita seuraan, ovat mielestäni todella hyviä oman profiilinsa käyttämisessä. Kuvat ja tarinat ovat hyviä ja tukevat oivallisesti heidän ammattiaan, näkyvyyttään ja tuovat mukavasti henkilökohtaista extraa esimerkiksi faneille.
Insta tuntuu kevyeltä ja nopealta kanavalta, mutta se on myös mahdollista toteuttaa hyvällä maulla ja tyylillä. Siellä ei pyöri mainoksia ja voin valita, näynkö kaikille ja kuka saa seurata minua. Erilaiset tapahtumat saavat näkyvyyttä ja hastageillä voi kerätä jos jonkinlaisia kuvakollaaseja keneltä tahansa.
Huomasin, että media käyttää Instan kuvia ja tarinoita uutistensa aiheena. Se toi uuden näkökulman: minkä jaat jossain kanavassa, ei välttämättä pysy siellä. Kuka tahansa saa myös kommentoida, mitä haluaa. Henkilösuojaani liittyvä epävarmuus ei ole väistynyt, vaikka Instassa niin mukavaa onkin. Kun katsoo aurinkoon, taakse muodostuu varjo. Viisaasti vesillä taipuukin tässä kohdin turvallisesti verkossa tai iisisti Instassa.
P.S. Digiuntuvikosta ei tainnut tulla joutsenta, mutta ei se rakkikoiraksikaan muuttunut.
Digiuntuvikosta joutseneksi - vai joksikin muuksi?
Projektini tavoitteena on päästä keskustelemaan digiviestinnästä vastaavien henkilöiden kanssa tutustuakseni työnantajani digiviestintään. Tutustun myös tarkemmin digitaalisiin kanaviin seuraamalla muun muassa työnantajani viestintää, jotta saisin niistä paremman kokonaiskuvan viestinnän tavoitteista. Selvitystyöni tuloksena saatan perustaa profiilin johonkin digitaaliseen kanavaan tai sitten päädyn perustellusti jatkamaan samalla tavalla kuin ennenkin.
Projektini tavoitteet kiteytettynä kolmeen pääkohtaan:
- Tutustun työnantajani digiviestinnän tuottajiin, kehittäjiin ja digitalisoitumisesta vastaavaan organisaatioon.
- Perehdyn digitaalisiin kanaviin, niiden sisältöön ja käyttötarkoituksiin.
- Päätän, perustanko johonkin digitaaliseen kanavaan profiilin vai voinko pärjätä edelleen ilman.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kiitos hauskasta blogikirjoituksesta ja tarinastasi Instagram-käyttäjäksi. Vaikka sosiaalinen media on nykyään kaikkialla ja ajatellaan, että jokaisella tulisi olla tili edes jossakin somen kanavassa, on mielestäni ihailtavaa ettet ole aikasemmin omistanut tiliä somessa. Miksi pitäisi lähteä mukaan uusiin villityksiin vain siksi että kaikki muutkin niin tekevät. Sosiaalinen media ja digitaalisuus on kuitenkin nykyään niin laajalle levinnyt, että oikeastaan työelämässä pitää tietää niistä edes jotain, jotta pysyy kehityksessä mukana. En tarkoita, että jokaisella pitäisi olla vähintään se yksi tili jossakin kanavassa, vaan että tietää mistä digitaalisissa sosiaalisen median kanavissa on kyse - mitä eroa eri kanavilla esimerkiksi on tai miten yritykset voivat käyttää kanavia hyödykseen.
Instagramiin tutustuminen on osaltasi onnistunut. Olet oivaltanut mikä sen tarkoitus on ja miksi se on niin suosittu. Onhan se kieltämättä mukava tunne, kun huomaat kuinka moni on tykännyt kuvistasi ja se, miten itse pääset seuraamaan kiinnostavien ihmisten ja yhteisöjen tekemisiä. Pian onkin jo ihan koukussa. Koska pääpaino Instassa on kuvissa, sen selaaminen on kevyttä ja nopeaa. Ehkä sen vuoksi siitä on niin suosittu tullutkin. Aika näyttää mihin suuntaan Instagram kehittyy - kasvaako käyttäjämäärä yhtä suureksi kuin Facebookilla vai tuleeko markkinoille jokin täysin uusi innovatiivinen kanava ja Insta jää vähemmälle huomiolle.
Leppoisia somehetkiä!
Jossain luin, en ikävä kyllä muista missä, että julkkiset alkavat lähtemään jo Instasta, että aika on koittanut. Mutta törmäsinpä tässä kuitenkin oman tulevan yritykseni Insta-suunnitelmia tehdessäni myös Instamarkkinointi.fi nimiseen yritykseen. Se on sanojensa mukaan ensimmäinen instamainontaan erikoistunut yritys, joka auttaa yrityksiä tuottamaan sisäsältömarkkinointia ja mainontaa Instaan, sekä antaa siihen koulutusta. Suomalaiset tulevat usein sen verran perässä, että ehkä tuolle on kysyntää. Mutta mene ja tiedä nyt sitten nykymaailmassa, mikä on pysyvää ja mikä vain ohikiitävää hypeä!