Ketä kiinnostaa!

Olen ollut koko syksyn todella innoissani oman blogin perustamisesta. Kirjoittaminen on ollut aina mielestäni hauskaa, helppoa ja kiehtovaa. Pidän päiväkirjaa, kirjoitan kortteja, laadin Facebookiin raflaavia postauksia ja haaveilen kirjan kirjoittamisesta. Yllättäen suurin kipupiste blogi-projektissani on ollut kuitenkin se, että en enää muista, mitä asiaa minulla mahtoikaan olla.

Minustako bloggaaja?

Kun ryhdyin suunnittelemaan blogiani, ajatuksenani oli hauska ja koskettava keski-ikäisen naisen arkielämän blogi. Nyt tuo kuulostaa omissa korvissanikin valtavan lattealta. Elämäni ei todellakaan ole hauskaa eikä koskettavaa. Ketä kiinnostaa keski-ikäisen naisen arki?

Ajattelin puolileikilläni myös, että blogi on oiva tapa tienata hieman ylimääräistä hoitovapaalla ollessa. En kuvitellutkaan saavani blogista rahaa, mutta toivoin että postista alkaisi kolahtelemaan kotiini kosmetiikkaa, lastenvaatteita ja päivittäin käyttämääni virvoitusjuomaa. Voi latteuksien latteus: blogimarkkinointi ei ole mitään puuhastelua.

Blogini on nyt ollut olemassa pari viikkoa. Blogini tarkoituksena on kertoa äitinä olemisen arjesta ja tavoitteena on antaa ja saada vertaistukea yhdessä samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa. Palaute on ollut tähän mennessä pelkästään positiivista.

Käsittelen blogissani arkea, perhettä ja niitä haasteita, joita elämä tullessaan voi tuoda. Elämä ei aina suju kuten eräässä suomenruotsalaisessa lifestyle-makasiiniohjelmassa. Lapset eivät ole itsestäänselvyys ja monet kärsivät ainakin jossakin elämänsä vaiheessa lapsettomuudesta. Ammennan blogin aiheet omasta perhe-elämästäni ja blogi on minulle hyvin henkilökohtainen.

Tällä hetkellä blogiani on markkinoitu vain omille fb-ystävilleni, joita on hyvin rajallinen joukko. Toivon, että he levittäisivät blogiani eteenpäin.Tarkoitus on vielä lähiaikoina muistuttaa blogin olemassaolosta ja pyytää heitä jakamaan rohkeasti linkkiä. Saa jakaa!

Kohti omaa blogia!

Haastavin asia oli blogialustan valitseminen. Nyhjäsin valinnan äärellä vähän liiankin kauan, sillä halusin löytää varteenotettavan vaihtoehdon Bloggerille. Vaihtoehtoa ei kuitenkaan löytynyt, kun kaikki suosittelivat minulle yksimielisesti Bloggeria sen helppokäyttöisyyden ja monipuolisten ominaisuuksien vuoksi.

Bloggerin ohella tutustuin kotimaiseen vuodatus.net-alustaan, sillä sen yksinkertainen käyttöliittymä houkutteli. Yksinkertaisuus koski kuitenkin käyttöliittymän lisäksi koko alustaa – siellä ei esimerkiksi pystynyt poistamaan omia kirjoituksiaan, mikä kuitenkin on varsin olennainen ominaisuus, jos blogista tai sen osista haluaisi joskus eroon. Valitsin siis alustaksi Bloggerin ja muutaman viikon käytön jälkeen olen valintaani tyytyväinen.

Se on sitten siinä!

Aloitin blogin markkinoinnin omista fb-ystävistäni. Lisäksi tiedotin blogista niitä ystäviäni, jotka eivät ole fb:ssä ja joita blogini mahdollisesti kiinnostaisi. Seuraava askel olisi avata itselleni (ts. bloggaaja-alter-egolleni) Twitter- sekä Instagram-tilit, joiden kautta lähden ottamaan rohkeasti kantaa blogini aihepiiriä koskeviin päivänpolttaviin kysymyksiin.

Mittavaan markkinointikampanjaan en pysty tällä hetkellä panostamaan ja Instagram ja Twitter ovat minulle vieraita välineitä, joten positiivisia haasteita lienee edessä.
Yritän päästä kirjoituskammostani ja kirjoitella rohkeasti juuri niitä juttuja, joita olen mielessäni viime vuosina pyöritellyt. On varmastikin turha lähteä analysoimaan, ketä kiinnostaa ja mikä, vaan luottaa vaikkapa vain ihmisten uteliaisuuteen.

Tarkoitukseni on panostaa myös blogin kuviin ja miettiä jo kirjoittamisen yhteydessä, miten jutun voi kuvittaa. Blogin kuvituksessa haluan panostaa realistisuuteen ja näyttää elämän juuri sellaisena kuin se on. Minun blogistani ei siis löydy sisustus- tai naistenlehtimäistä siloteltua pintaa. Toisaalta haluan löytää kauneuden arjesta, joten en halua myöskään avata sekaisia kaappejani kuvattavaksi itsetarkoituksellisesti. Kenties kaaoksesta voi löytää kauneutta ja arkisuuden voi kääntää voimavaraksi.

Mielestäni erotun muista ns. äitibloggaajista eniten ikäni vuoksi. Osa koulukavereistani on jo mummoja kun minä vasta totuttelen äidin rooliin. Meitä yli nelikymppisiä pienten lasten äitejä on tilastojen mukaan paljon, mutta tunnen olevani silti usein yksin. Minua on myös muutamaan otteeseen puhuteltu lapseni mummoksi, mikä oli masentava kokemus! Siinäpä taas yksi blogipostauksen aihe!

Toivon, että blogini saisi lukijoita ja saisin paljon kommentteja. Blogi olisi hienoa saada vastavuoroiseksi ja olisi mukava saada palautetta kirjoituksistani ja kuvistani. Tervetuloa tutustumaan: www.puhuuksjokuaitii.blogspot.com

Profile picture for user Kaisa Honkala
Projekti

Puhuuks joku äitii? - blogi

Projektitehtävänäni perustan Puhuuks joku äitii? - blogin. Blogi kertoo arjesta, perheestä ja elämästä itähelsinkiläisenä kotiäitinä.

  • tavoitteena  perustaa blogi ja saada sille lukijoita
  • blogia markkinoidaan somen eri kanavissa
  • projektin jälkeen some on minulle tutumpi ja olen somessa aikaisempaa rohkeampi
  • minusta on tullut somen huvikäyttäjästä somen hyötykäyttäjä
Vilma Kuke KIRJOITTI:
Kaisa, minua ainakin kiinnostaa! Kävin lukemassa kaikki blogi postauksesi! Eikä ihme, koska taidan kuulua blogisi kohderyhmään, opintovapaalla hoidan 1-vuotiasta tytärtäni ja pystyin oikein hyvin samaistumaan kirjoituksiisi. Ihana että uskallat tehdä avointa ja todellisuutta vastaavaa äiti blogia, jokainen kun ei voi mainitsemasi supermamma, eikä onneksi tarvitsekaan!

Jotenkin harmillista, että bloggerin lisäksi ei oikein löydy yhtä toimivaa alustaa, olisihan sen varmaan tässäkin suhteessa kiva käyttää kotimaisia palvelun tarjoajia, mikä mielestäni tuo vuodatus esimerkiksi on, mutta ei voi minkään, jos ei ole, niin ei ole.

Mahtavaa että tavoittelet blogillesi lukijoita ja mahdollisesti voisit jopa tehdä pientä tuottoa harrastuksellasi. Blogissasi on mielestäni jo riittävän monta postausta siihen että voisit alkaa aktiivisemmin sitä markkinoimaan. Käy lisäämässä linkki blogilista.fi sivulle ja katso jos sitä kautta saisit lisää lukijoita. Onkos mammalehtien nettisivuilla blogilinkkejä? Myös sellaisiin paikkoihin kannattaa blogiaan viedä tykö, jos vaikka natsaisi.

Tsemppiä blogin pitämiseen, jatka samaan malliin! Älä tosiaan liikaa mieti ketä kiinnostaa, aika löytyy kohtalontovereita. Alku vaikuttaa oikein hyvältä ja minä ainakin lupaan käydä blogiasi aika ajoin lukemassa!
Lähetetty Ma, 10/31/2016 - 12:18
Vilma Kuke KIRJOITTI:
Hei Kaisa. Jaa ihmeessä blogiasi eteenpäin rohkeasti. Kävin tutustumassa siihen ja ihastuin. Kirjoitat todella mukaansatempaavasti ja huumorintajuisesti. Kirjoitukseesi oli helppo samaistua - tehdä aikamatka siihen, kun oma tytär oli syntynyt ja elää hetki taas kotiäitinä. Nyt hän on muuttanut jo kotoa pois, sekin on iso muutos. Oli myös kipeitä asioita, elämänloppuja. Niitä on monella, nyt juuri myötäelän vahvasti työkaverini surussa.

Jatka kirjoittamista ihan millä välineellä vain. Kun kirjoitat blogitarinaasi eteenpäin, huomaat varmasti ainanaan ne nostot, mitkä on tärkeä tallentaa kirjan muotoon. Tai ehkä kypsytät jotain muuta aihetta? Aivan varmasti pystyt siihen, sinulla on sana hallussa ja taito kirjoittaa se tarinaksi. Blogit häviävät aikanaan bittiavaruuteen, kirjat jäävät jälkipolville.
Lähetetty Ma, 10/31/2016 - 12:19
Vilma Kuke KIRJOITTI:
Hei Kaisa,

kiitos kivasta blogista! Kävin lukemassa muutkin kirjoituksesi ja pystyn todella samastumaan tilanteisiin :) Vinkkasin blogista myös ystävälleni, joka nyt, yli nelikymppisenä opettelee uutta elämää yksivuotiaan poikansa kanssa. Hänkin piti blogistasi kovasti, ja aiomme seurata kirjoituksiasi jatkossakin.

Tulin siis vain toivottelemaan hyvää joulua, ja vastaamaan alkuperäiseen kysymykseesi: kyllä meitä kiinnostuneita löytyy :)

T: Anne
Lähetetty Ma, 10/31/2016 - 12:19