Tavoitteena tykkäämistalous

Click. Tervetuloa digitaalisuuteen. Näin helpolle sen saa kuulostamaan Antti Leino kirjassaan ”Dialogin aika – Markkinoinnin ja viestinnän digitaaliset mahdollisuudet”. Ei ole kuitenkaan helppo ymmärtää mitä kaikkea se vaatii organisaatiolta. Varmasti moni yritys onkin lähtenyt soitellen sotaan sosiaalisessa mediassa koska ”niin kuuluu tehdä”. Meidän ainakin. Itse olen yhtä noviisi näissä asioissa, mistä sain idean lähteä etsimään gurujen oppeja teemaan liittyen.

Yhteisöllinen media = vappupiknikki

Christina Forsgårdia voidaan varmasti puhutella Facebook-guruna. Hänen mukaansa yrityksellä on oltava sosiaalisen median strategiansa eli miten yritys on mukana ja miksi. Hmm, kuulostaa järkeenkäyvältä. Kuten myös se, että jaetun vastuun vaara on, ettei kukaan kanna sitä. Jos ei ole tarkkaan mietitty, miten ja milloin eri työntekijät päivittävät profiilia, voidaan olla tilanteessa ”Hupsis, onko kukaan muistanut kommentoida siihen kysymykseen?”. Yleensä ei ole. Jopa minä ymmärrän, ettei se ole kovinkaan hyvää mainosta yritykselle.

Forsgård kuvailee sosiaaliseen mediaan lähtöä ymmärrettävästi vappupiknikille menona. Tullessa uuteen porukkaan on ensin kuunneltava, mitä retkivilteillä puhutaan. Omat eväät on tuotava mukaan, minkä jälkeen voi lähteä tutkimaan ketä kaikkia on paikalla. Kuunteleminen ei olekaan mikään helppo juttu, varsinkaan meille suomalaisille. Forsgård tähdentääkin, että kaiken on lähdettävä henkilökohtaisesta halusta seurata keskustelua. Homma ei toimi, jos siirtyminen Facebookiin tulee työntekijälle käskystä. Lisää gurun ajatuksia voi lukea esimerkiksi täältä.

Hallitse Facebook tai kuole?

Siirtyminen sosiaaliseen mediaan edellyttää ylimmän johdon ja koko organisaation asenteiden muuttamista. Hanna Puro mietti sosiaalisen johtajan työkalupakkia ja sitä, miten hän rakentaisi luovaa, innovatiivista ja oppivaa organisaatiota. Kuulemma isojen yritysten johdosta sosiaaliseen mediaan osallistuu nykyisen 16 prosentin sijasta 60 prosenttia viiden vuoden sisällä. Sosiaalista johtajuutta tarvitaan 2010-luvun maailmassa, jossa yrityksen kilpailukyky taataan ketteryydellä ja yhteisöllisillä toimintatavoilla. Kuitenkin on muistettava tulla ”pois siiloista”. Organisaation sosiaalinen media ei voi eikä saa olla vain viestinnän heiniä vaan yhdessä sitä pitäisi tehdä.

Peukuttajat, huhuu!

Tie tykättäväksi ei ole helppo, mutta ilmeisesti se kannattaa kulkea. Miten niitä tykkääjiä sitten saadaan? Yhteen onnistuneeseen tapaan voi tutustua täältä. Mielenkiintoista sosiaalisessa mediassa on ainakin se, että jopa kriisiviestinnästä voi tulla markkinointiviestintää, kuten Toyotan case vahvistaa. Samaisessa artikkelissa kerrotaan, että sosiaalisessa internetissä leviävät ja saavat huomiota oikeastaan vain kahdenlaiset jutut: todella hyvät ja erittäin huonot. Huonoistakin jutuista monet ovat oikeastaan hyviä, kunhan yritys pysyy avoimena niistä. Helppo juttu tämä tykkäämistalous, eikö?

PS. Kopioin otsikon Petteri Kankkusen ja Pär Österlundin vuonna 2012 ilmestyneestä kirjasta ”Tykkäämistalous”. Kirja on ehtinyt jo voittaa Kultasulka-kirjoituskilpailun, joten uskallan suositella sitä etenkin teille muillekin ”somenoviiseille”. Jos sinulla on vaihtoehtoisesti hyviä tai huonoja kokemuksia tykkäämistaloudesta, niin laitas kommentoiden. Minä tykkäisin!

Profile picture for user Tiiti Pesonen
Projekti

Tavoitteena tykkäämistalous

OIen melkoinen tumpelo mitä tulee sosiaalisen median kiemuroihin. Juuri tämän takia päätin tutkia ja käsitellä Facebookin parempia hyödyntämismahdollisuuksia ison organisaation näkökulmasta. Lähdin urakkaan intoa puhkuen, kunnes ymmärsin miten paljon eri vaihtoehtoja, mahdollisuuksia ja riskejä tähän viestintäkanavaan liittyy …

Apua.

*****

Kehittämisprojektini tavoitteet ovat:

  • Nykysivuston analysointi ja muiden (isojen) organisaatioiden sivustojen benchmarkkaus
  • Löytää keinoja sivuston mielenkiintoisempaan, monipuolisempaan ja tehokkaampaan käyttöön
  • Näkyvyyden (ja tykkäysten) lisäämistapojen löytäminen.
Vilma Kuke KIRJOITTI:
Hienoa, että päätit tutustua tarkemmin sosiaaliseen mediaan yrityksen näkökulmasta. Siinä tosiaan on kiemuroita!
Tuo on täysin totta, että vain todella hyvät ja huonot jutut saavat eniten huomiota. Yritysten täytyisikin olla todella rohkeita sosiaalisessa mediassa, ja mokien sattuessa olla avoimia ja läpinäkyviä. Korjausliikkeiden täytyy tosin tapahtua salamannopeasti, jotta maine säilyy.
Kysyit, että onko tämä kaikki helppoa, ei varmasti :) Jos on hyvä strategia, riittävästi resursseja ja vastuut jaettu, niin ne kenties helpottavat koko prosessia.
Lähetetty Ma, 10/31/2016 - 13:19
Vilma Kuke KIRJOITTI:
Olet koonnut blogiisi monia mielenkiintoisia lähteitä. Kiitos vinkeistä, täytyy laittaa talteen tulevia projektejani varten. Kirjoituksesi on myös rohkaiseva esimerkki muille aloittelijoille. Luulen, että moni ihminen ja yritys on sosiaalisessa mediassa mukana vain siksi, että niin kuuluu tehdä, miettimättä tarkemmin että miksi he ovat siellä. Tärkeintä olisi ensin tutkia missä asiakkaat ovat ja hyödyntää niitä kanavia. Löysitkö projektissasi keinoja facebookin parempaan hyödyntämiseen? Olisi mielenkiintoista kuulla niistä, sillä meidänkin yrityksessä pohditaan mikä some on "in" tällä hetkellä. Onko Twitter mennyt jo Suomessakin Facebookin ohi?
Lähetetty Ma, 10/31/2016 - 13:20
Vilma Kuke KIRJOITTI:
Niin, mitä sitä pitäisi sanoa ja mitä tehdä vai pitääkö? Tätä jäin miettimään, kun luin tekstin VR:n varjotilistä http://digitalistnetwork.com/tehkaa-perassa-vr/
Lähetetty Ma, 10/31/2016 - 13:20
Vilma Kuke KIRJOITTI:
Mielenkiintoinen aihe tosiaan ja haastavat tavoitteet! Kiva kuulla mitä keinoja olet löytänyt sivujen monipuolisempaa ja tehokkaampaan käyttöön.
Forsgårdin ehdottoma sosiaalisen median strategia taitaa puuttua vielä monelta yritykseltä, samoin tuo asioiden vastuuttamiseen. Meillä on tiimissä otettu käyttöön yhteinen sähköposti ja jo sen hoitaminen tuntuu vaikealta toteuttaa. Sama "hupsis" on koettu siellä monesti.
Lähetetty Ma, 10/31/2016 - 13:20
Vilma Kuke KIRJOITTI:
Mielenkiintoinen projekti ja varmasti haastetta tulee riittämään! Erityisesti kiinnitin huomiota tuohon mainitsemaasi isojen yritysten johdon someosallistumisen osuuteen (16 %). Hurjan pieneltä kuulostaa luku vielä nykypäivänä, vaikka some kuuluu jo melkeinpä jokaisen pulliaisen arkeen. Varmasti osasyynä voi olla arkuus heittäytyä, kuka uskaltaa ottaa henkilökohtaisen vastuun, jos sosiaalinen media lyttää täysin? Meillä on ehkä vielä vähän matkaa siihen kulttuuriin, jossa kestetään pientä pyöritystä sen kummemmin syyllisiä etsimättä..?
Lähetetty Ma, 10/31/2016 - 13:20
Vilma Kuke KIRJOITTI:
Blogissasi oli hyviä vinkkejä ja poimintoja "gurujen" opeista, kiitos niistä! Vaikuttaa että olet jo jonkin verran perehtynyt someviestintään ja ohittanut noviisitason ;)
Lähetetty Ma, 10/31/2016 - 13:20
Vilma Kuke KIRJOITTI:
Kiitos kaikille kommenteista ja positiivisesta kannustuksesta! En nyt vielä uskaltaisi kuitenkaan luopua noviisitittelistäni... ;)

Hupsistakeikkaa tosiaan on menty moneen otteeseen. Sosiaalisen median strategia on hyvässä vauhdissa vastuutuksineen ja usemman somea hoitavan toimenkuva on tarkennettu. Vaikeaa tuntuu kuitenkin olevan yhteisen linjan löytäminen ja "samalla suulla" puhuminen. Vaikka kuinka olisi paperilla vastuut ja jopa työvuorot kullekin tehtävälle, ei asiat aina mene kuten Stömsössä. Vahvojen toimijoiden kanssa tärkeintä taitaakin olla viestinnästä keskusteleminen yhdessä, jotta jokainen pystyy sitoutumaan yhteen ja samaan linjaan. Sinänsä huvittavaa, mutta sisäinen viestintä on jopa viestintäammattilaisille vaikea laji. Toisaalta helpottavaa, eikö? Ainakin itselleni se on antanut pienen hengähdystauon siihen, ettei kaikkea tarvitse edes yrittää ymmärtää kerralla.

Olen samaa mieltä kanssasi, Maaria, siitä että meiltä suomalaisilta puuttuu kyky ja uskallus heittäytyä. Ainakin meillä moni johtaja on sitä mieltä, että annetaan muiden yritysten ensin mokailla sosiaalisen median kentässä ja hypätään vasta sitten mukaan karttaen muiden tekemiä virheitä. Tällöin kuitenkin vaarana on se, että juna on jo mennyt hurjaa vauhtia ohi ja huomaat olevasi kymmenen pysäkkiä takanapäin. Virheitä on mielestäni turha etsiä oikeastaan mistään toiminnasta, tärkeintä olisi vastuunotto ja varmistaminen, miten jatkossa toimitaan "oikein". Tämä on tietysti somessa vaikeaa, mutta välillä toivoisin yritysten myös repäsevän ja tuulettavan kunnolla. Tämä saattaisi tehdä varsinkin suurille, jäykille organisaatioille ainoastaan hyvää!

Kiitos Heli aivan loistavasta linkistä! Luin sen hymy korkealla korvissa. Kirjoittaja Tommi Hermunen toteutti omat mietintäni mm. yritysten itseironiasta. Miksi suomalaiset yritykset niin monesti ottavat kaiken vakavasti ja virallisesti? Miksei me uskalleta joskus innostua, ilahtua ja jopa villiintyä? Hyvällä tavalla ja hyvän maun mukaisesti, luonnollisesti. Yli ei tarvitse vetää, mutta jokaisella yrityksellä olisi tosissaan miettimistä siinä, miten he uskaltautuisivat erottua muista.

ps. Miia, palaan tuohon kommenttiisi Twitteristä seuraavassa blogikirjoituksessa tarkemmin. Et ole ollenkaan väärässä kommenttisi suhteen... :)
Lähetetty Ma, 10/31/2016 - 13:21