Projekti kaatuu!!

Pienissä konsultti- ja asiantuntijayrityksissä resurssit ovat aina tiukoilla. Aika käytetään niin sanottujen oikeiden töiden tekemiseen ja myyntiin, ei markkinointiin. Tästä huolimatta olin seikkailuhenkisesti pyytänyt saada vetää projektin, jonka tavoitteena oli luoda pienten, kestävään liiketoimintaan keskittyvien konsulttiyritysten verkostolle verkoston toimintaa markkinoivan blogin.

Tavanomaista suunnittelua

Kaikkien mielestä yhteinen blogi oli hyvä asia. Listasimme laatimani projektisuunnitelman mukaisesti tavoitteita, odotuksia, ydinviestejä, kohderyhmiä sekä painopistealueita. Intoa pukkasi. ”Tästä tulee hyvä”, kaikki sanoivat.

Projekti eteni verkostossa, mutta samaan aikaan minä koin pieniä, ja hieman epämukaviakin, valaistumisen hetkiä yritysviestinnän kurssilla. Opin ja oivalsin, että meidän verkostomme tapauksessa blogin ei pitäisi olla fiilistelyä ja kivoja kuvia, vaan julkaistavan sisällön täytyisi olla suunniteltua, laadukasta ja merkityksellistä sekä nykyisille että mahdollisille uusille asiakkaille.

 ”Hyvän sisällön tuottaminen vaatii työtä, aikaa ja asiakasymmärrystä”, valistin totisena verkoston suunnittelupalaverissa. Lukijoille tämä on tietenkin itsestään selvää, mutta sitä se ei ollut verkostolle, jossa ei ollut jäsenenä ainuttakaan markkinoinnin tai viestinnän ammattilaisista.

Projekti kaatuu

Aloimme siis katsella uusin silmin sisältöä, vastuita, rooleja ja aikataulua. Ensin huomasimme, että emme saa suunnitellussa aikataulussa valmiiksi sitä, mitä halusimme. Toiseksi oivalsimme, että jonkun täytyy ottaa blogista kokonaisvastuu ja että sisällöntuotanto teetättää ”lisätöitä” kutakuinkin kaikille. Kolmanneksi verkosto kyseenalaisti koko blogiprojektin. Lopulta blogiprojekti kaatui äänin 5-2.

Projektin raunioista nousee uusia oivalluksia

Me asiantuntijat innostuimme yhteisestä blogista niin paljon, että uskoimme innon kantavan meidät yli sen tosiasian, että blogi täytyy myös toteuttaa. Niin näennäisen hyvin kuin projekti olikin suunniteltu, muutamia olennaisia asioita pääsi unohtumaan.

Nämä armoitetut opit ja oivallukset ajattelin jakaa ja ottaa mukaani seuraavalle kierrokselle:

Se mikä toimii yrityksessä ei ehkä toimi verkostossa, ei vaikka jäseninä olisi yrityksiä.

Innostuminen ei takaa sitoutumista. Sitoutuminen ymmärretään monella eri tavalla. Tarkista mitä sitoutuminen tarkoittaa käytännössä kullekin jäsenyritykselle.

Taustatyö kannattaa tehdä hyvin. Perehdy jäsenyritysten odotuksiin, toimintatapaan ja resursseihin. 

Esittele taustatyön tulokset verkostolle ja keskustelkaa niistä. Pohtikaa vaihtoehtoja ja muistakaa, että todelliset vaihtoehdot alkavat luvusta kolme. Välttäkää siis joko–tai-asetelmaa.

Valitkaa teille sopivin vaihtoehto ja päättäkää sitten millainen projekti voidaan toteuttaa. Laatikaa projektisuunnitelma yhdessä.

Tarkistakaa vielä kerran, että tavoitteet ja resurssit vastaavat toisiaan, ja varmistakaa,  että kaikkien odotukset projektin tavoitteiden ja tulosten suhteen ovat yhteneväiset.

Käyttäkää apuna ammattilaisia, mikäli budjetti sen sallii. 

Blogiprojektini keikahti nurin, mutta otan mieluusti vastaan uusia ideoita ja muiden kokemuksia vastaavanlaisista projekteista. Seuraava palaveri aiheesta on nimittäin buukattu joulukuun alkuun. Intoa siis vielä riittää, kompuroinnista huolimatta.