Meillä paperisesta henkilöstölehdestä päätettiin luopua ja siirtyä sähköiseen. Keväällä henkilöstölle tehdyn kyselyn vastauksissa mainittiin, etteivät painetun lehden asiat ole uusia, vaan jo vanhoja. Näin on, sillä lehdessä on tarkoitus taustoittaa ja sitouttaa, ei kertoa uutisia. Tämä oli jäänyt lukijoille epäselväksi. Jatkossa sähköisessä lehdessä on tarkoitus olla selvästi taustoittavia juttuja eikä lainkaan uutisia, jotka olevat uutisointeina intrassa.
Ideatulvan vietävänä
Mitä, mihin hittoon kaikki mun nettisivut ovat hävinneet? Tällainen kysymys raikui toimistomme käytävillä, kun it-asiantuntijamme oli vaihtanut kaikille nettiin kirjautumissivuksi pakotetusti konsernimme intrasivuston.
Toimiiko pakotus?
Olimme pienemmällä porukalla hallinnossa jo pidemmän aikaa miettineet, miten saisimme henkilökuntamme aktivoitua käyttämään konsernin omia intrasivuja. Intraan on suurella vaivalla kerätty kaikki henkilökuntaa koskevat tiedot ja konsernipolitiikat, mutta näitä tietoja suurin osa porukasta ei osaa tai halua käyttää.
Digitaallisuuden tulvassa moni yritys pohtii henkilöstölehden tarpeellisuutta ja intranetin riittävyyttä. Intraan verrattuna painettu henkilöstölehti on vanhanaikainen, hidas ja kallis. Intraan verrattuna lehti on helppo ottaa mukaan kahvipöytään, kotimatkalle tai oman sohvan nurkkaan ja se tuntuu hyvältä kädessä. Intran ylivertaisuus on tiedonvälittämisen helppoudessa ja nopeudessa, kun vastaanottajat istuvat valmiiksi koneiden äärellä. Mutta entäs he, jotka eivät työskentele tietokoneella?
Henkilöstölehtien lukijoiden ajasta kilpailevien kanavien määrä on lisääntynyt huimasti. Pelkästään televisio syö vapaa-aikaamme melkoisesti. Finnpanelin uusimpien tutkimuksien mukaan suomalainen katsoi vuonna 2011 televisiota noin kolme tuntia päivässä. Televisiota katsellessamme käytämme samalla sosiaalisen median palveluja. Mahtuuko sohvan nurkkaan älypuhelimien, kannettavien tietokoneiden ja tabloidien viereen myös henkilöstölehti?
Toimituspolitiikkaa tarvitaan