Omassa työssäni vastaan valtakunnallisen hankkeen viestinnästä. Syksyn aikana olen rakentanut hankkeelle nettisivustoa, jossa kerrotaan hankkeen uutisista ja tulevista tapahtumista. Nettisivut perustettiin kiiruusti, koska jos et ole netissä, et ole olemassa.
Sivuston rakenne luotiin yksinkertaiseksi. Sen jälkeen alkoi sisällöntuotanto eli loimme "lihaa luiden ympärille". Nettisivut toimivat viestintäkanavana hankkeen kohderyhmälle, rahoittajalle ja muille kiinnostuneille.
Oma pieni projektini on lähtenyt vallan käsistä tässä parin viikon aikana. Kun jotain päätän ja haluan, niin silloin alkaa tapahtua. Pidän työstäni niin paljon, etteivät edes mammaloma tai opintovapaa estä minua imemästä tietoa ja uusia trendejä mualimalta.
Itse asiassa -blogin ensimmäiset kirjoitukset ovat olleet hienoja – ja asiallisia. Minulle tuli heti mieleen, että apua en osaa olla yhtä asiallinen. Koetan kuvata tämän hetken fiiliksiäni projektista mahdollisimman totuudenmukaisesti. Ei ole helppoa, sillä en ole itsekään aivan kartalla.
Jokaisessa suhteessa tulee se vaihe, kun ihastuminen muuttuu syvemmäksi välittämiseksi. Edellyttäen, että kaikki menee hyvin, eikä toinen halua lähteä uuden kumppanin matkaan. Tätä toisen kumppanin matkaan lähtemistä yritykset pyrkivät ehkäisemään: asiakkaaseen halutaan intohimoisesti muodostaa syvä suhde. Suhteet ovat myös muuttuneet vuosien saatossa. Aiemmin mies toi sentään kukkia naiselle; nyt ihastumisen kohokohta voi olla julkinen ”tykkääminen” Facebookissa.
Projektini tavoitteena oli Facebook-sivujen lanseeraus Temolan Viinitilalle. Temolan Viinitila on perheyritys Puumalan Niinisaaressa. Viinitila on avoinna alueen matkailijoille kesä – elokuussa ja tilalla vierailee vuosittain noin 3000 asiakasta. Toimintaa pyörittää yrittäjäpariskunta.
Teen päättötyökseni terveydenhoitoalalla toimivalle yritykselle sosiaalisen median markkinointiviestintästrategian. Itse kirjoitustyö on vielä aloittamatta, olen kypsytellyt aihetta viimeiset puolitoista vuotta - tiedättehän, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Nyt kun vihdoinkin olisi aika aloittaa itse kirjoitustyö, olen alkanut kyseenalaistamaan motiivejani; onko oikeasti kyse yrityksen tarpeesta vai vain omasta kiinnostuksestani aihetta kohtaan? Ja onko sillä edes väliä? Eikö jokaisen yrityksen tänä päivänä pitäisi olla mukana sosiaalisessa mediassa?