Jos kiekko on hukassa, maalia ei tule

ryhmäviestintä

Työelämässä kohti tavoitetta hyökätään usein asiantuntijatiimeissä, sillä huipputulokset syntyvät, kun osaaminen on hyödynnetty tehokkaasti. Ammattikorkeakoulut pyrkivät vastaamaan työelämän tarpeisiin kouluttamalla opiskelijat heti alusta lähtien taitaviksi joukkuepelaajiksi asiantuntijatiimeihin.

Ryhmän teoreettisen määritelmän mukaan ryhmä on kolmen tai useamman henkilön muodostama joukko, jotka ovat suorassa vuorovaikutuksessa keskenään. Vuorovaikutus on usein kasvokaista ja tavoitteena on saavuttaa yhteisiä päämääriä, tavoitteita. Ryhmien koko voi vaihdella tilanteen ja tarkoituksen mukaan. Ryhmällä on oltava yhteinen identiteetti ja tavoite. Yhteisen tavoitteen asettamista saattaa hankaloittaa ryhmänjäsenten motivaatiotason vaihtelevuus, sillä siinä missä toinen pyrkii erinomaisiin tuloksiin, toinen haluaa vain saada työn tehdyksi.

Progressiivisen lähestymistavan mukaan ryhmät muodostuvat viidessä vaiheessa, jotka ovat muodostuminen, kuohunta, sääntöjen muodostuminen, tehtävän suorittaminen ja hajaantuminen. Työelämässä ryhmän muodostuminen on harvoin yhtä suoraviivaista kuin teoriatieto antaa ymmärtää. Monet tutkijat pitävät tätä kaavamaista lähestymistapaa vanhanaikaisena: todellisuudessa ryhmät elävät jatkuvassa muutoksessa ja kehitys on syklistä. Usein työyhteisöt kasvavat ja kehittyvät hiljalleen ja jokaisen uuden jäsenen kohdalla on käytävä ryhmän kehityksen eri vaiheita. Lisäksi hektisessä aikataulussa kaikkia ryhmän muodostamiseen vaadittavia vaiheita aina ei ehditä käydä läpi.

Esimerkiksi ammattikorkeakoulussa kurssitarjonnan takia opiskelijat liikkuvat toimipisteestä toiseen ja ryhmät vaihtuvat usein. Tämän takia opiskelijat joutuvat alati etsimään pelipaikkaansa uudessa ryhmässä. Yhteisistä pelisäännöistä sopiminen on ryhmän toiminnan kannalta elintärkeää, mutta vieraassa ryhmässä se saattaa olla vaikeaa. Tehokas ryhmätyöskentely vaatii myös hyvää ryhmähenkeä, luottamusta ja avointa vuorovaikutusta, joiden syntymiseen tarvitaan aikaa.

Ryhmät voidaan luokitella joko primaari- tai sekundaariryhmiksi. Esimerkiksi perheet ja ystäväsuhteet ovat luonteeltaan ryhmäsuuntautuneita primaariryhmiä. Sekä työelämässä että korkeakoulussa  ryhmät ovat pääasiallisesti sekundaarisia eli tehtäväorientoituneita ryhmiä. Joukkueen pelatessa pitkään yhdessä se saattaa kehittyä primaariryhmäksi, jota tavataan myös vapaa-ajalla.

Ryhmän kokoaminen ja ylläpito vaatii paljon henkisiä voimavaroja, sillä yhteydenpito ja motivoiminen saattaa olla työlästä. Ryhmäviestintä on ryhmän jäsenten sisällä tapahtuva vuorovaikutus, joka käynnistää ryhmän ja ylläpitää sitä. Ilman vuorovaikutusta ryhmän jäsenten välillä, ryhmää ei ole. Sujuva yhteispeli vaatii siis yhteisen viestintäkanavan, jota pelaajat seuraavat aktiivisesti.

Ongelman ydin on, että taitavista yksilösuorituksista huolimatta varsinainen yhteispeli jää usein junnuliigan tasolle. Tällöin huippusuoritukset jäävät uupumaan kaiken ylimääräisen sähläämisen takia. Kysymys kuuluukin, miten ryhmätyöskentely saataisiin jalostettua toimivaksi tiimityöskentelyksi?

Lähteet:

Helsingin yliopisto. Kielijelppi –jelppiä akateemiseen viestintään. Ryhmä ja ryhmäviestintä. Luettavissa: http://www.kielijelppi.fi/puheviestinta/ryhma-ja-ryhmaviestinta. Luettu 28.1.2012.
Lämsä, A-M & Hautala, T. 2004. Organisaatiokäyttäytymisen perusteet. Edita Prima Oy. Helsinki 
Viestintäkeskus.fi.Ryhmäviestinnästä.Luettavissa: http://www.viestintäkeskus.fi/fi/Ryhm%C3%A4viestint%C3%A4.html. Luettu 28.1.2012.

Profile picture for user Laura Pursiainen
Projekti
Anna Johansson KIRJOITTI:
Ryhmätyötä voisi oikeastaan verrata me-henkeen ja ryhmätyöskentelyssä yhteen hiileen puhaltaminen lähtee jokaisesta meistä. Joskus ryhmätyöskentely natsaa yhteen saumattomasti ihan automaattisesti ja joskus taas siinä pitää enemmän sopia asioista. Kyse on mielestäni aika pitkälti myös henkilökemioista. Jos henkilökemiat eivät kohtaa on aika vaikea toimia yhdessä. Tämä onkin sitten haaste, jos on pakko tehdä ryhmässä yhteistyötä. Voisiko yhteisten pelisääntöjen laatiminen auttaa asiaa? Tosin auttaako sekään, jos joukossa on henkilö, joka on päättänyt olla vapaamatkustaja. Mutta pitääkö vapaamatkustajuutta sietää?
Lähetetty Pe, 09/30/2016 - 14:20
Helene Pääkkönen KIRJOITTI:
Mielenkiintoinen aihe, jota olen itse miettinyt viime aikoina paljon. Nykyelämässä tuntuu olevan kohtuullisen suurena trendinä yksilökeskeisyys. Oma etu on alkanut yhä enemmän näytellä kaikkia osia ja puhua kaikilla kielillä. Työpaikoilla kiusataan ja poljetaan toisten oikeuksia, ihmiset uupuvat ja harhailevat kadotetun motivaation etsintäretkillään pitkin käytäviä.
Hyvän ryhmähengen ja -työn rakentamiseksi vaaditaankin selkeät pelisäännöt. Jollei niitä ole innokkain tai ahnein tulee ja täytää tuon valta-aukon ja alkaa soittaa sooloviulua. Kunpa ryhmätyön arvokkuus nähtäisiin sekä tulosten parantamisen että yleisen viihtymisen ja työhyvinvoinnin kannalta.
Lähetetty Pe, 09/30/2016 - 15:32
Christina Neme… KIRJOITTI:
Onnekseni en ole koulutöissä joutunut yhtä suuren ryhmän jäseneksi kuin Marika - kahdeksan hengen ryhmässä on jo aika haastavaa toimia.

Ihmisten erilaisiin toimintatapoihin tutustuminen on toki antoisaa, mutta päästäkseen ottamaan erilaisuuksista tehot irti, olisi saman ryhmän kanssa toimittava pidempään kuin yhden kurssin ajan.

Ryhmätöissä pätee oppivan organisaation logiikka: opitaan edellisestä ryhmätyöstä ja hiotaan prosesseja seuraavaa ryhmätyötä varten. Ensimmäisen ryhmätyön aikana opitaan jokaisen omat erityisvahvuudet, ja seuraavassa ryhmätyössä jaetaan työt vahvuuksien mukaan. Koherenttia kokonaisuutta ei synny niin, että yksin tehdyt osat liitetään keinotekoisesti yhteen.
Lähetetty Pe, 09/30/2016 - 15:40
Vilma Kuke KIRJOITTI:
Kiinnostava aihe ja hyvin kirjoitettu juttu. Tykkäsin lätkäjengi vertauksesta. :) Koulussa tosiaan usein törmää tuohon toimipisteiden välillä ravaamiseen ja ryhmien vaihtumiseen. Siinäkin on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta on kiva työskennelleä uusien ihmisten kanssa ja sitä kautta oppia uutta ryhmätyöskentelystä ja kenties itsestäänkin. Toisinaan aikataulujen sumpliminen kahdeksankin eri ihmisen kanssa turhauttaa ja toivoisi vain, että kaikki ryhmätyöt voisi tehdä yhden ja saman porukan kanssa.
Lähetetty Ti, 11/01/2016 - 09:22
Vilma Kuke KIRJOITTI:
Kyllä onkin haastava kysymys artikkelin lopussa! Ryhmätyö ja viestintä ryhmän jäsenten välillä vaativat selkeää yhteistä tavoitetta. Hyvät väliyhteenvedot työn kuluessa ja loppuyhteenveto auttavat hahmottamaan tavoitteen saavuttamista. Ryhmätyö on tosiaankin aina yhteispeliä, jossa yksilön on unohdettava oma pätemisentarpeensa ja pyrittävä yhteiseen tavoitteeseen ja voittoon.
Lähetetty Ti, 11/01/2016 - 09:23
Vilma Kuke KIRJOITTI:
Koulun ryhmätöissä olen huomannut pari ongelmaa. Ensinnäkin juuri kirjoituksessa mainitut aikataulut. Yleensä ryhmätyöksi tarkoitettu työ jaetaan ryhmäläisten kesken osiin ja ryhmä tapaa vain projektin aluksi ja lopuksi. Varsinaisesti tämä ei täytä ryhmätyön kriteerejä. Vähentää vain yksittäisten opiskelijoiden työmäärää. Luonnollisesti kaikilla ryhmän jäsenillä on myös erilainen tyyli kirjoittaa, joten lopputulos ei välttämättä ole kovin yhtenäinen.

Toiseksi olen huomannut, että koska jokaisessa kurssissa projektit tehdään ryhmissä, onkin ollut yhtäkkiä haastavaa tehdä joku raportti tai työ yksin. Siksi näiden työmuotojen kanssa pitäisi saada jonkinlainen tasapaino.
Lähetetty Ti, 11/01/2016 - 09:23
Vilma Kuke KIRJOITTI:
Mielenkiintoinen aihevalinta. Työelämässä muodostuu monenlaisia ryhmiä, joita voi olla oman tiimin lisäksi omassa organisaatiossa ja sen ulkopuolella projekteissa. Ryhmällä on aina jonkinlainen yhteinen tavoite, kuten tässäkin tekstissä mainitaan. Tärkeää ryhmän tavoitteen saavuttamiseksi on selvittää millaisilla lähtökohdilla kukin jäsen on osana ryhmää ja huomioida ne toimintaa suunniteltaessa ja erilaisia ryhmärooleja jakaessa.

Mikä sitten muodostaa huipputiimin? Tein jossain vaiheessa opintojani analyysiä ryhmistä ja ryhmädynamiikasta, ja yksi mielenkiintoisimmista löydöksistä oli, että huipputiimejä tutkittaessa on havaittu, että ne koostuvat usein parista huippuälykkäästä jäsenestä, organisaattorista sekä ryhmän toimintaa täydentävistä jäsenistä. Liian iso joukko huippuasiantuntijoita samassa ryhmässä keskittyy helposti jalostamaan vain omia ideoitaan ja ampumaan kilpailijoiden ideoita alas, minkä takia ryhmälle on edullista riittävä heterogeenisyys.
Lähetetty Ti, 11/01/2016 - 09:24